Kun pysyy liikkeessä ei voi märehtiä menneitä tai omia negatiivisia tuntemuksiaan. On ihanaa kun on paljon tekemistä ja voi valita monesta mihin toimeen tarttuisi. On palkitsevaa tehdä konkreettista työtä ja ihailla kättensä tuloksia, kannetun sonnan määrää, pestyn lattian pintaa tai käsiteltyjen sähköpostien lukumäärää.

Ennen tein listoja tekemättömästä työstä. Olen oppinut luottamaan muistiini ja luopunut moisesta tavasta. Muistan kyllä tärkeimmät tehtävät ja loppuja ei tarvite tehdäkään. Ennen kirjoitin kalenteriini pitkät tavoitelistat jokaiselle päivälle ja ruoskin itseäni siitä kun en onnistunut - ja masennuin.

Olen tehnyt yrittäjänä viimeisen runsaan kahden vuoden aikana enemmän työtä ja tuloksia kuin koko menneen kymmenenvuotisen työhistoriani aikana yhteensä. Suorittaja, kuten minä, ei voi olla toisella töissä koska kukaan työnantaja ei voi määrätä alaistaan tekemään työtä niin paljon kuin minä vaadin tehdäkseni pysyäkseni järjissäni. Työ on minulle työ ja harrastus, tekemättömyys on se joka tappaa.

Masentuneena on pakottauduttava tekemään koska mieli ja keho on lamaantunut eikä mikään kiinnosta. On tehtävä itku kurkussa väkisin, mutta jonain päivänä huomaa että ilo on tullut mukaan tekemiseen. On päiviä jolloin mikään ei maistu. On pakottauduttava edelleen, mutta illalla raukeana saa olla tyytyväinen itseensä ettei jäänyt paikalleen. Seuraava tavoitteeni on pystyä kääntämään sisäistä rytmiä hieman aikaisemmaksi. On kiusallista kun aamulla on aina kiire ja raivostuttavaa kun myöhästyn itse itselleni laatimista aikatauluista.

Olen oppinut antamaan itselleni aikaa oppia, mutta yrittää täytyy joka päivä eikä periksi anneta.